Italialaisten urotyöt 2. maailmansodassa ja Puolangan historia –kirjat ovat tasan yhtä paksut; esipuhe-, sisällysluettelo ja varsinainen historiasivu eli kolme sivua historiallista tekstiä + etu- ja takakansi; siinä se.
Puolangan historia ei vaadi paljon lukijaltaan, ei ajallisesti, eikä ajatuksellisesti – kunta, jossa ei ole koskaan tapahtunut mitään – historiallista.
Sen sijaan Puolangan kunnanvaltuuston ja –hallituksen kautta aikain toheloinnit vetävät vertaa jopa Raamatun paksuudelle ja tapahtumille. Puolanka on aiheuttanut muille lähikunnille ”vedenpaisumusta” ja ”David vs. Goljat” –kuntatapahtumia. Puolanka ei ole lähihistorian aikana sopeutunut Kainuuseen, vaan on mätäpaiseen tapaan pyrkinyt muhiutumaan omassa yksinäisyydessään ja ylpeydessään, vaikka on tarjottu antibioottia ja laastaria avuksi.
Puolangan historia herättää retorisen kysymyksen, ollako vai eikö olla?
Merkinnät RSS-syötteenä
Puolanka saattaa muistuttaa minua aika lailla Kainuuseen sopeutumisessa, mutta minä olla kommentoimassa Koti-Sanomien uutisointeja, en niinkään olla maailman ohuimpien historian kirjojen sivulla.