KotiSanomat

Luterilaiset papit ovat noituneet Kirkkohallitusta huonoista palkoistaan. Papin työ on 24 tuntia vuorokaudessa ja siitä saatava korvaus panee epäilemään koko Jeesusta. Useat papit  ymmärtävät  Raamatun Juudasta; tyhjästä on paha nyhjästä.  Jotain korvausta olisi saatava leivän pitimeksi, nykyaikana ei viidellä leivällä montaa henkeä pidetä hengissä, manaillaan kirkonportailla.

Kylämme papit ovat tunnetusti kynäniekkoja, julkaisevat harva se viikko jonkun kirjan, josta saatava tuotto uppoaa auton dieselveroihin ja takapihan kunnossapitoon. Papin hauskanpitoon riittää harvemmin rahaa, saati vapaa-aikaan.  Työ on aina ensisijalla, vaan palkka tulee jossakin kaukana. Kavereiden kanssa kalaan lähteminen kaljakoreineen ei onnistu – ensin on haudattava puolituttu velallinen; eipä siinä paljon huvita lähteä kalaan, suru on suuri niin leskellä kuin papillakin, jolle  edesmennyt vainaja jäi velkaa muutaman tuhannen euroa. Papin on pakko kirjoittaa kirjoja, keksiä jonkinlaista satua,  toimeentulon turvaamiseksi, hymyiltävä, oltava henkevä ja hengellinen. Ei käy papin virka kateeksi – johonkin olisi vielä uskottavakin.