Sunnuntaiaamu valkeni eräälle näljänkäläiselle poikamiehelle synkkänä. Hän oli hävittänyt asuntoonsa edellisenä iltana raittius innoissaan lottokupongin, jota ei löytynyt mistään. Poikamies oli varma, että hänellä oli ainakin pieni voitto tulossa, jolla saisi ostettua avovaimolleen sokeria, jonkinlaista hiivaa sekä mahdollisesti jauhoja, jos niitä välttämättä tarvitsee tiikerikakun tekoon.
Kadonnut lottokuponki aiheutti näljänkäläismiehen vakavanlaatuisen alkoholin käytön, lähikaupasta korillinen olutta oli kevyttä keittoa ja hupeni murheeseen nopeasti. Taksilla käynti ”naapurissa” tuotti kirkkaanpuoleista alkoholia pari pulloa velaksi ostettuna ja kuinkas ollakaan, lottokuponki löytyi ulkohuussista toimittamassa vessapaperin virkaa – onneksi kuponkia ei ollut ehditty vielä pyyhkiä käyttötarpeeseen.
Kupongissa ei ollut voittoa hyvästä ajatuksesta huolimatta. Näljänkäläismies katuu sortumistaan alkoholin aiheuttamiin sekasortoisiin mielentilan häiriöihin. Hän aikoi ensi töikseen siivotuttaa asuntonsa avovaimollaan ja järjestellä kuponkiasiat vastaisuudessa kuntoon.
Näljänkäläismiehen poikamiesboksi kaipaa naisen kättä ja kottikärryä.
Merkinnät RSS-syötteenä
Ei kai
kukaan raittiusintoilija leillaista salvinpäin kestä.
Hienoa että tällaisia miehiä löytyy vielä. Liikuttavaa että jaksaa huolehtia jauhot tiikerikakkuun vaikka hilkulla on että sokerit ja hiiva riittävät pojan synnyttämiseksi.
Kansalaisadressia likoon että saadaan Äitienpäivänä juhlistaa nisukahveilla peräskammarin vötkylää kunnallistalolla! Unelmien poikamies, forever. Pääasia että jaksaa aikoa. Edes. Jos et veikkaa – et voi edes pyyhkiä.