20. joulukuuta
Kuntakeskus täyttyy entisistä suomussalmelaisista. Tervehditään, otetaan paukku jos toinen. Muistellaan menneitä. Mukava olla suomussalmelainen – joulu on kerran vuodessa. Visa vinkuu ja akka valittaa. Kossua löytyy peräkontista. Heijja svärje vai oliko se börje. Nyt ei olla köyhiä eikä kipeitä – vielä. Lahjat on tuotu, osa tosin jo juotu.
Joko ääneen isäukolle perintötonttia rannasta kyselemään, lahjaksi oivaksi, isälle sitten käytetty haitari annetaan soivaksi. Äitiä ensin tiekonepelillä hellitään, jotta isäukko tontin antaa, tarpeeksi on jo siirtänyt elämänsä aikana lantaa. Miksi me muuten tänne enää tultaisiin, korven kätköön pimeään. Mökki, rantapaikka halutaan, ikioma.
Joulupukki riennä nyt apuun, tuo paperit ja leimat – ensi jouluksi oma mökki. Isäukolla kun tuo sydän huononlaisesti jo tökki.
Merkinnät RSS-syötteenä
Hitaasti Härkökankaalle kiitävien yhdistyksen jäsenet ovat peruneet perinteisen Tapaninpäiväajelunsa Risteen kauppakeskuksen parkkipaikkojen suuntaan, koska arvelivat, ettei Alko ole auki tänäkään vuonna Tapaninpäivänä. Sen sijaan yhdistyksen jäsenen aikovat viettää tipattoman tammikuun, sikäli kun viinanhimo tai muu asiaan kuluva tipassa olo ei jaloa yritystä määräänsä enempää häiritse.
Kossu on oiva juoma. Se säilyy peräkontissa pakkaselta ja piilossa asiaankuulumattomilta. Virkistävän juoman tarvitsekaan ns. säilyä sen enempää tai paremmin. Kontti auki, kuppis ja kilaus. Kulaus. Joulun jälkeen visasta valitus ja akasta vingunta. Selvä Kostamusreissu tarpeen. Noh; selvä ja selvä.