KotiSanomat

Pienessä, muutaman otannan tutkimuksessa selvisi, että Kainuussa vanhukset syövät muuhun vanhusväestöön nähden huomattavasti paremmin. Muualla ryystetään pillillä limppisoppaa ja erilaisia epämääräisiä keittoja, mutta Kainuussa vanhuksille tarjotaan poron- ja hirvenlihaa sekä tuoreita pottuja tai oikeaa perunamuussia, eikä mitään pussimuussia, kuten eteläisemmässä Suomessa on tapana. Maito, olut ja konjakki kuuluvat perinteisesti kainuulaiseen ruokapöytään vanhukselle, harvemmin vesilasi, mutta sellaistakin on nähty. Muualla Suomessa käsilämmin kraanavesi on vanhukselle tuttu juoma, maitoa he eivät ole nähneet sen jälkeen, kun ovat vanhusten- tai palvelukotiin joutuneet. Eteläisessä Suomessa vanhukset ”nauttivat” murukahvista, kun Kainuussa lipitetään palasokerin kanssa pannukahvia ja päälle painikkeeksi juustoleipää, että tekohampaat narskuvat suussa.
Kainuulainen vanhus voi keskiverto suomalaista vanhusta huomattavasti paremmin, nauttii elämästä, ruoasta, juomasta ja voimistaan, lottoaa ja kiroaa.
Eteläisemmästä Suomesta eläkeläiset ovat tehneet ”kärsimysmatkoja” Kainuuseen katsomaan ja toteamaan, miten pulleita ja pyöreitä sekä hyvin voivan tuntuisia ovat mummot ja vaarit. Haikeudella ja silmä kosteana he katsovat, kun kainuulainen mummo ähkii nisua poskeen kuin orava pähkinöitä, röyhtäisee ja pieraisee.  – Mitäpä tuota ilikiää pijätellä ku muuten tulloo paska housuun, toteaa mummo terävänä.
Tervetuloa Kainuuseen, vanhenemaan.

Kainuussa palvelukodin ulkoportailla odottaa ”iltamyssy” noutajaansa. Etelän vanhukset juovat käsilämmintä kraanavettä samoihin aikoihin. Jäätelö ja viina on arki-illan välipaloja TV:tä katsellessa.