KotiSanomat

Viime lauantaina kokoontui joukko yläkainuulaisia ns. pitkälle hietikolle eli vanhan Esson rantaan pohtimaan yhteistä ongelmaa ja harrastusta, liiman haistelua.

Viikonlopun teemana oli erilaiset liimat, niiden käyttötarkoitus niin työssä/harrastuksessa kuin viihteessä. Todettiin, että suosituksi nuuskimisen välineeksi ovat kehkeytyneet yleisliimat, joista yläpää ei mene niin sekaisin ja värimaailma säilyy mukavan sateenkaarimaisena, vaikkakin oksennukset, harhat ja yleinen levottomuus lisääntyy sekä sosiaalinen eristäytyminen, joka koettiin erityisen vakavaksi – osa osallistujista jopa lopetti liiman nuuskimisen ja siirtyi tyhjentämään paikalle haalittua olutkoria.

Aurinkoisessa säässä keskusteltiin rakentavassa hengessä vesiohenteisista yleis- ja puuliimoista. Samalla rakennettiin lennokkeja, joita liimailtiin innokkaasti kasaan. Yhden lennokin liimaamiseen kului jopa puoli litraa puuliimaa.

Medialle laaditussa tiedotteessa Ylä-Kainuun liimanhaistelijat totesivat myönteisenä, jotta yleisimmät puuliimat eivät sisällä eläinperäisiä tuotteita, eikä niitä testata eläimillä. Kaikkia ihmisiä kehotetaan yhteistuumin välttämään kaikenlaisten liimojen, myrkkyjen ja päätä sekoittavien tuotteiden haistelusta ja maistelusta.

Yhteisen rantahetken lopuksi useat liimanhaistelijat kyyneltyivät matkapastorin saarnasta, jossa hän kertoi kuinka Pietarin kalastaessa siikaverkolla opetuslapsille kaloja, hänen veneensä liimasaumaukset pettivät ja hän oli hukkua – veneen liimasaumukset oli tehty kulkukissoista, eikä kestänyt veden kosteutta. Miksi, miksi? jyrisi matkapastori jatkaen vertauskuvallisesti kertomustaan; onko meidän elämämme myös tällaista liimasaumausta, joka ei kestä pientä vasta-aallokkoa, tarvitsemmeko me oikeasti liimaa? Rakkaat ystävät ja liimannuuskijat, vaviskaa selvin päin ja tukekaa toisianne.