Vuokkilaismies joutui sydänvaivojen takia Kajaanin keskussairaalaan, jossa häntä pidettiin nälässä, ei annettu lenkkimakkaraa, punaista maitoa, saatikka iltaolutta. Mies ei päässyt pyynnöistä huolimatta yhden hengen VIP-hoitohuoneeseen, vaan ahdettiin potilashuoneeseen, jossa oli valmiiksi sekopäisiä potilaita, jotka kiipeilivät pitkin seiniä, hajottivat potilashuonetta sekä häiritsivät vuokkilaismiehen yöunta. Söivät jopa hänelle lahjaksi tuodut riisipiirakat, vain juuston palaset oli jätetty pöydälle notkumaan.
Vuokkilaismies kirjoitti omakustannekirjan kärsimyksistään sairaalassa, kuinka häntä valvotettiin päivin ja öin – kotona sentään sai nukkua päivät pitkät ja illalla korjailla ooppelia.
Vuokkilaismies pahoitti mielensä sairaalassa maatessa, hoidot olivat pääasiassa verinäytteiden ottoa ja jatkuvaa neulojen pistämistä. Hän muistuttikin mielestään enemmän kuusamolaista pilkkionkijaa kuin oikeaa sairaalapotilasta. Lääkärit eivät puhuneet suomea, hoitajat olivat niin kiireisiä, etteivät ehtineet puhelinnumeroaan antaa ja muutenkin koko sairaalareissu oli yhtä tyhjän kanssa – vikaa ei löytynyt, sanottiin, että sydänmurheita, vaihda automerkkiä, josko se helpottaisi. Kirja ”Sängynpohjalla” löytyy hyvin varustetuista kirjakaupoista.
Merkinnät RSS-syötteenä
Kirja myy varmaan niin hyvin, että on on sitten varaa sekä autonvaihtoon, että lääke-konjakeihin. Riskinä tietysti on, että liiallisen sydämen lääkityksen vuoksi voi päästä keskussairaalaan visioimaan jatko-osan: Sängynpohjalla 2, kirjan sisältöä, kun asiakaspalvelu on noinkin erinomaista. No meille, joilla ei tuo sana ole oikein ole hallussa… Jumalan sanasta puhumattakaan, voinemme kuitenkin nälillä hankkia lasikantisen laulukirjan Alkosta, ja sen avulla viis-veisata Opelien omistajien murheista, sillä onhan heillä oikeus samoihin palveluihin, kuin meillä muillakin, niin keskussairaalassa, kuin Alkossakin.