Vanhusten on todettu olevan vaaraksi marjateollisuudelle. Vanhukset eivät tuo marjoja marjanvälittäjille, vaan pitävät marjat itsellään tahi antavat lapsilleen tai lapsenlapsilleen. Näin marjayhtiöillä jää miljoonia euroja tilille lojumaan odottamaan verotarkastusta.
Marjayhtiöt toivovat, että vanhukset toisivat metsämarjat marjatehtaille, jolloin he saisivat mukavan korvauksen pieneen eläkkeeseen. Marjayhtiön slougani onkin, ”parempi euro taskussa, kuin mustikka housussa”.
Suomussalmella suurimman osan marjoista ovat poimineet ulkomaalaiset poimijat, jotka vievät mennessään kotimaahansa miljoonia euroja – suomalaisille ei nähtävästi kelpaa eurot, vaan pelkkä marja.
– Ei ole ihme, että nämä eläkeläiset elää niin saatanan pitkään, kun syövät marjoja illat pitkät. Noituu erään marjayhtiön tuotantopäällikkö paikallisia eläkeläisiä. Ajattelisivat kokonaisuutta, eikä pelkästään itseään tai lähisukulaisia – on Suomessa muitakin ihmisiä, jotka tarvitsevat marjoja.
Marjan sisäänostohinta ei ole innostanut paikallisia marjanpoimijoita myymään välittäjille yhtään mitään, bensiinin hinta, pitkät marjamatkat sekä epävarma marjan saatavuus johtuen ulkomaalaisista poimijoista, jotka tuntuvat kerkeävän joka risukkoon notkumaan, on johtanut tulokseen, että marjayhtiöt elävät pelkästään ulkomaalaisten poimijoiden varassa. Tähänkö on tultu?
Kyllä monille suolalaisille marjojen lisäksi, marjalikööritkin kelpaavat.