Suomussalmella paikallisten marjanpoimijoiden ongelmaksi on tullut kielivaikeudet. Pelkällä suomen kielellä ei selviä hinnat, millä marjoja ostetaan, eikä oikein muukaan palvelu. Pitäisi osata venäjää, puolaa, thaimurretta, vinkuintiaani- ja savon kieltä vähintäin.
Paikalliset marjanpoimijat poimivat pääasiassa pakastimeensa marjansa, koska jokaisella ei ole varaa ostaa sanakirjaa. ”Orange berry” taipui kaljuskyläläisen marjanpoimijan mielestä appelsiiniksi, mutta kun niitä ei löydy metsästä, vain S- ja K-marketista sekä Kirkonkylän Siwasta.
Marjanostajat ymmärtävät ongelman, heidän mielestään ulkomaalaiset poimijat tuovat halvalla heille myyntiin marjoja. Suomalaiset eivät vaivaudu myymään 80 sentin kilohinnalla esimerkiksi puolukkaa. Miksi, miksi? Ihmettelee marjanostajat. Onhan se 80 senttiäkin kilolta sentään jotain. Ovatko paikalliset marjanpoimijat ylpistyneet niin, ettei ajeta autolla 100 kilometriä enempää päivässä, jotta saadaan sankollinen puolukoita, saahan siitä sentään vajaat 2,40 euroa käteen rahaa.
Marjanostajat eivät vaivaudu hinnoittelemaan enää suomeksi ostamiaan marjojaan.
Merkinnät RSS-syötteenä
On se hyvä että on edes jotakin pysyvää ja turvallista mikä ei muutu. Marjojen poimintahinta. Sen on pysynyt samana ammoiselta 70-luvulta. Ei siihen inflaatio, indeksit eikä euroon siirtymiset ole pystyneet paskomaan ahneuden lisää. Poimijat ovat nöyrää kansaa. Thaikansaa tätä nykyä.
Päättäjät herätkää – tätä pitää mainostaa; ekokunnassa kaikki ennallaan!
Sitten viemme rahamme Alkoon!