Metsostaja Liittoa huolettaa ikääntyvät salametsästäjät, varsinkin Kainuun alueella. Salametsästäjät alkavat olla jo ikääntyviä miehiä, joiden koipi ei nouse enää entiseen tahtiin, saatikka voimat riitä raatamaan kaatunutta hirveä tai karhua metsäautotien varteen. Metsostaja Liitto laittaa kevään aikana kiertokirjeen eri metsästysporukoille, jotta perinteinen salametsästys ei tyystin unohtuisi – nuorta verta olisi saatava pakkiin. Varsinkin susi-, ahma- ja ilvesjahtiin odotetaan nuoria miehiä, joilla kunto riittää pysyä petojen perässä ja motivaatio lahdata ilman omantunnon tuskia vaarallisia villieläimiä harvemmaksi.
Salametsästys on käymässä yhtä harvinaiseksi kuin pontikankeitto – perinteiset suomalaiset alalajikulttuurit ovat häviämässä huolestuttavasti, ellei asialle tehdä jotakin. Asiasta ovat huolestuneina myös kulttuuriantropologit ja riistanvalvojat, kohta heitäkään ei enää tarvita. Yhden alalajikulttuuriammatin hävitessä sukupuuttoon, vie se mennessään monta virallista ammattia. Tätäkö me suomalaiset haluamme?
Merkinnät RSS-syötteenä
Metsostaja haluaa ostella vain metsiä pilkkahintaan kuolinpesiltä. Ovat näköjään ihan liittoutuneet. Ovelaa naamiointia kytkeä tarkinnan/harkinnanvarainen pyynti ja myynti.
Niitä riittää näillä näkymin, kuolin- ja eläväinpesiä. Ei muuta näkymiä. Metsästymisiin, päättäjät myös!
Emme e suomaiset tämmöistä haluta, vaan saamme sitä.