KotiSanomat

Lauantaiaamuna löydettiin kuollut mies kylän pinnasta. Mies oli kuollut vitutukseen, terveyskeskuslääkärin mukaan; miehen ilme oli ollut sellainen, että kaikkinainen toivo paremmasta elämästä oli mennyt. Vaillinainen viinapullo oli jäänyt kertomaan omaa surullista tarinaansa ruokapöydälle – juominenkin piti jättää kesken, vitutus oli ollut niin suuri. Miestä ei jäänyt tiettävästi suremaan kukaan.
Mikä meissä on vikana? Ihmetellään ja haukutaan ulkomaalaisia tai ainakin naapuria, kun ei ole omatkaan asiat kunnossa.
Kuntalaisaloitteesta lähiaikoina kokoontuu ryhmä, joka pohtii vitutuksen syitä ja mahdollisuutta puuttua siihen toverihengessä. Vapaaehtoisia vitutuksen kokijoita etsitään.
Vitutus on noussut kehitysalueilla suureksi kuolinsyyksi, eikä asialle ei ole keksitty yksiselitteistä selitystä; on pohdittu kommunikointiongelmista, sisäänvetäytymisestä, yksinäisyydestä, alkoholista, naisemattomuudesta – mutta näitä kaikkiahan meillä on muutenkin silloin tällöin, eikä se aiheuta ”vitutus”-diagnoosia. Tuleva työryhmä on uraa uurtavalla alueella ja toivotaan, että kuntalaisista löytyy sen verran miestä, että uskaltaa alkaa keskustella asiasta avoimesti.

Vitutukseen kuollut mies jätti pohdittavaa. Mikä meitä riivaa?