Kainuussa on pitkään noudatettu perinnettä, ettei tuttu virkamies rupea hankalaksi, esimerkiksi kalastuksen tai metsästyksen suhteen. Kohteliaasti pyydetään siirtämään hirven ruho vähän sivummalle tien reunalta ettei kateelliset naapurit änkeä jaolle tai käräyttämään väärään aikaan metsästäjää. Sama homma pyörii myös kalastuksessa, verkkoihin pitäisi saada muutakin merkintää, kuin pinnan alla maleksiva koho, mutta tilanteesta tutun kalastajan kanssa yleensä parilla verkkohauella selvitään. Virkamieskin on joskus ihminen, ymmärtäväinen, hyväntahtoinen, sopeutuvainen ja lahjottavissa; mutta ulkopaikkakuntalaisia sakotetaan siitäkin edestä, aseet lähtee välittömästi luvattomasta metsästyksestä tahi siihen rinnastettavissa olevaan tilaan sekä kalastusvälineet, mikäli ulkopaikkakuntalainen tavataan ”meikäläisten” kala-alueelta. Ei siinä auta viralliset kalastusluvatkaan, kun virvelit ja haavit takavarikoidaan ja annetaan sakkolappu muistoksi, ettei toisten kalapaikoille pidä mennä kokeilemaan onnea. Paikalliset valvojat ovat arvostettuja vieraita peijaisissa ja muissa juhlissa, jossa nautitaan kuntalaisten luottamusta.
Valvojat antavat myös kortensa kekoon, peijaisissa soittajalle suppaa jaettaessa.