Melekosta haipakkaa luonnossa -tapahtuma on saanut ala-asteikäisten vanhemmat pohtimaan luontotapahtumien mielekkyyttä. Jo se, että lapset roikkuvat kännykässä kiinni aamut ja illat, nyt suunnitteilla oleva luontotapahtuma kesäkuun alkupuolella 1. – 6. luokkalaisille Melekosta haipakkaa luonnossa on saanut verenpaineen nousemaan useilla vanhemmilla.
Lapset viedään luontoon oppimaan eräelämää, näytetään metsän eläimiä, joita haulikolla ammutaan hengiltä, paistetaan nuotiolla ja tutkitaan, kuinka vielä 1970 – 1980-luvulla tehtiin kiljua kusijaispesässä – tietenkin tätäkin lapset maistelevat ja oksentelevat sitten pitkin kinttua.
– Onko tässä enää mitään järkeä, kyselee eräs huolestunut äiti. – Lapset kiljupäissään heiluvat metsässä ja syövät oikeaa lihaa. Saahan lihaa kaupan kylmätiskiltä ja kaljaa on jääkaapit täynnä kotona. Miksi tällaista roskaa pitää vielä opetella luonnossa? äimistellään yläasteen pihalla.
Melekosta haipakkaa luonnossa -tapahtuma on ärsyttänyt, mutta myös ihastuttanut.
Osallistujia on ilmoittautunut jo pitkälti toista sataa. Sadevaatetus, teltta, ämpäri ja kauha varusteeksi. Muut ainekset mm. hiivat ja sokerin tarjoaa tapahtuman järjestäjä Finland natural yeast communication Ylä-Kainuun piiri.
Päättäjät herätkää, ei keskenkäynyttä kiljua keskenkasvuisille. Hiivatulehdus on myös varteen otettava tai varresta tarttuva vitsaus. Muuten takaisin luontoon -teemaa pitäisi laajentaa valtakunnalliseksi. Seuraava empiirinen kokeilu pitäisi kuitenkin tehdä Puolangalla. Ei kuitenkaan jos ei ole saatu EU-tukea hankkeelle. Vaikka hauskaahan se olisi.
Ilmoittautuukohan tuohon tapahtumaan pontikan keittäjiä teemalla; luonto on vielä meidän… yhdessä poliisin kanssa.
Toivotaan aurinkoisia päiviä, että pesissä låmpöä riittää. Vinkkinä sanoisin, että ottaa matkaan monjaan pussin mustikoita. Saapi juoma nuorekkaan värin. Alkukesästä ei saa luonnosta niitä vielä.
Yläasteella ei enää kiljua saanukkaan nuoruuvessa. Vissiin ääni jo muuttu möräkäksi, niinku Janan kakspyöräsessä.