KotiSanomat

Suomussalmen kirkonkyläläiset eivät halua lapsiaan vanhalle emäntäkoululle Karhulanvaaraan. Matka kouluun on liian pitkä ja suora, koulun tilat ovat liian hyvät ja nykyaikaiset, koulu on liian turvallisesti rinteen päällä poissa liikenteen häiriöltä. Kirkonkyläläiset eivät yksinkertaisesti halua, että heidän lapsensa opiskelisivat turvallisesti metsän ja luonnon keskellä, kuitenkin lähellä kotia.
Kirkonkylällä eletään hartaassa toivossa, että jollakin isännällä puhkeaisi kortonki ja lapsia tulisi lisää kylän pintaa kansoittamaan – vaimokkeet eivät tunnu millään tulevan tiineeksi, liekö syynä perheen tietokone ja alvariinsa kännykkää ramplaaminen; isäntä eli itse tekoväline on unohtunut autotallin nurkkaan tai metsällä rojuamaan.

Eiköhän kirkonkyläläisilläkin ole jo aika sopeutua siihen, että naukua saa, mutta he ovat vain yksi osa tätä pelinappulaa, jossa pyöritetään isompaa ratasta. Karhulanvaara on Suomen hienoin paikka koululle ja turvallisin. Kirkonkylän Yksinhuoltajayhdistys on pitänyt metakkaa asiasta, kun eivät kerkeäisi millään viedä lapsiaan Ämmänsaareen mennessä Karhulanvaaralle, olisikohan tässä peiliin katsomisen paikka.

Kirkonkylä oli ja meni jo lossin poistumisen myötä. Nyt on elettävä näillä eväillä, jotka on. Missä on niin hiljaista ja rauhallista kuin Kirkonkylällä? Missä tunnetaan kaikki kyläläiset yhtä hyvin? Missä kytätään ja noijutaan naapuria yhtä ahkerasti kuin Kirkonkylällä? Olkaamme onnellisia, että meillä on Kirkonkylä Suomussalmella – aikanaan se tuhottiin omien toimesta ja rakennettiin uudelleen – nyt se ollaan tuhoamassa jälleen omien toimesta – kuka sen rakentaa uudelleen? Nautitaan hiljaisuudesta ja niistä antimista, joita vielä on. Turvallista koulumatkaa lapset Karhulanvaaralle – sillä sitä se on. Kortongit naulakkoon.