KotiSanomat

Metsätyönjohtaja Ari Tapio yllätti jälleen lukijansa hervottomilla sanakäänteillä sekä koruttomilla puhevuoroilla ”haista paska, haista ite” -tyyliin, joka saa lukijan miettimään elämän todellisia arvoja, niitä hetkiä, jolloin pokasaha oli vielä vanhempiemme ja isoisiemme kädessä.
Onko Saatanallinen pino -kirja todellakin ansainnut paikkansa yhteiskunnassamme, jossa riidellään epäolennaisista asioista – Saatanallinen pino ei jää vikisemään paikalleen, vaan vie lukijansa syvälle korpimetsän syvyyteen, josta ei ole paluuta ennen savotan loppua.
Kirjasta saa etsiä rakkautta ja lempeä etsimällä, eikä sittenkään löydä, ainoa viittaus suomalaisen miehen lempeyteen löytyy sivulta 432, kun Jukka kysyy vaimoltaan Karoliinalta ”annatko akka vessapaperie ja tuo tupakkie samalla”. Hempeät hetket eivät ole tämän kirjan antia, päin vastoin; kurjuus, orjuus ja jatkuva nälkä tuo mieleen jo Ryysyranan Joosepin, joka sekin tuntuu itse kartanon herralta tätä kirjaa lukiessa.
Jos haluat kyyneltyä ja nauttia masokistisesti ihmisen kärsimyksistä, on Saatanallinen pino oikea kirja.

Metsätyönjohtaja Ari Tapion uusin kirja Saatanallinen pino herkistää lukijan