Monitoimimatkailija J. Vaara on jälleen kirjoittanut kirjan, joka käsittelee poikkeuksellisesti kalastusta.
Vaara kuvailee kirjassaan antaumuksellisesti taisteluaan jäätävissä olosuhteissa Pohjois-Suomessa pakkasen pieksäessä poskiluita – pilkin siiman kiristyessä äärimmilleen hän sai vihdoin ja viimein väsyneenä nostettua pilkkireiästä – kiisken. Tätä kaikkea hän kuvaa yli 30 sivun verran säilyttäen jännityksen lukijassa koko ajan.
Kiiskestä kilohailiin -kirja on jännällä tavalla esimerkki meille valaanpyytäjille, ettei kalan tarvitse olla kooltaan suuri ja mahtava, kun siitä voi kertoa tarinoita ja kalan koko suurenee kertomusten lomassa, varsinkin baarissa.
Vaara on onnistunut kirjassaan hekumoimaan jopa kilohailin troolauksesta Suomenlahdella pienessä myötäaallokossa. Vaara kertoo osuvasti ”Troolin noustessa tipahti ilonkyynel nenänvarteeni, josta se sukkelasti ujuttautui partasängen sekaan ja sekottui hikeen. Saimme toistakymmentä kiloa kilohailia ensimmäisellä nostolla, kyllä kihlattuni ilahtuu”.
J. Vaaran kirja Kiiskestä kilohailiin, löytyy hyvin varustetuista rakennesuunnittelufirmoista. Haima-Paino 2016, 740 sivua.
Minä sain kerran Patosalmesta niin ison ryynimakkaran, että Kerästen sukukokouksessa meinasi loppua Koskenkorva, tyhjien pullojen määrää ihmeteltäessä.