Suolakurkkua, tonnikalaa, sätkää ja viinaa – siinä työttömän aamupala kännykkä-TV:n äärellä vuonna 2016 pohjoisen pallonpuoliskon pallipuolella.
Ei tarvitse Kainuun miehen olla kateellinen etelän miehille aamupalan suhteen.
Kainuussa ei tarvitse kravaattia kaulaan pöydän ääreen istuessa, riittää, että kuristaa alushousujen kuminauhaa tiukemmalle, on tullut yön aikana sen verran laihduttua.
Mistä johtuu, että kaikki työpaikat siirtyvät Etelä-Suomeen, samoin työntekijät? Onko elämä etelässä auvoisempaa – Saadun tiedon mukaan kiire, hötkyäminen, kilpailu ja todellinen yksinäisyys etelässä vaivaa enemmän kuin Kainuun yksinäisillä korpisaloilla, jossa sentään korppi raakuu seurana ja vitivalkoisessa lumessa narskuu suksen jälki, toisin kuin etelän loskassa ja hälinässä. Toisaalta kaikki eivät kaipaa luonnon ääniä – heille riittää meteli ja meikki.
Kainuun mies, ah tonnikalasi syö, missä on purkinavaaja, tiukenna vyös. Näillä eväillä pärjätään. Nyt kananmunien vapautuessa kolesterolipannasta Kainuussa tullaan näkemään muna kädessä käveleviä miehiä entistä enemmän, josko aamupalapöytään keitetty munakin eksyisi.
Kainuussa kravatin sijaan manillaköysi on useimmin koristeena suonikkaassa kaulassa. Ei siinä auta munatkaan kourassa. Täällä päin kaikki munat eivät ole samoissa kourissa, kuitenkaan mikä on helpottava tieto. Päättäjät herätkää.
Päihde kuntoutuksessa olevan henkilön kannattanee kysyä ”ravitsemusterapeutiltaan”, kuinka usein kannattaa istua keittiössä muna kourassaan; koska kaikki päihdetyöntekijät eivät välttämättä kysymyksenasettelusta kiinnostuneita; Pontikan keittäjät lienee asia erikseen.