1980-luvun alkupuolella Kotiseutumuseolta kadonnut ja löytämisen suhteen jo toivon menettänyt Museovirasto ilahtui, saadessaan tietää, että aito ämmänsaarelainen kiljukannu on löytynyt ehjänä ja vahingoittumattomana Kirkonkylän puolelta metsästä. Kiljukannu on nyttemmin entisöity ja palautettu Suomussalmen Kotiseutumuseoon nähtäväksi ja haisteltavaksi yleisölle.
Kiljukannu oli yhteiskäytössä Siikarannan, Ämmänsaaren ja Kaljuskylän sekä myöhemmin Kirkonkylän poikien keskuudessa – useat rattoisat neuvottelut kuuleman mukaan käytiin kannun äärellä, päätettiin kotikunnan työllisyystilanteesta, kenen on edullisinta olla työttömänä ja nostaa sosiaaliavustuksia, kuka lähtee Puolangalle hulinoimaan jne.
Kiljukannua on verrattu jopa eräänlaiseen YAA-sopimukseen (ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta).
Kiljukannu on rakas muisto monelle kuntalaiselle menneestä ajasta, jolloin Pamppu-Pekka joukkioineen terrorisoi nuorisoa ja sen harrastusta. Kiljukannun katoaminen aikoinaan aiheutti suuren hälyn kunnassa, mm. kunnanvaltuustosta erotettiin kaksi jäsentä epäiltynä suureen ”hiivajupakkaan”, johon kiljukannun epäiltiin liittyvän.
1980-luvulla kadonneeksi luultu kiljukannu on entisöity ja palautettu Kotiseutumuseolle yleisön ihailtavaksi ja haisteltavaksi. Kannu on aitoa kainuulaista juomaperinnettä.
Merkinnät RSS-syötteenä
Se on hyvä, että tuhlaaja-”poika” on palannut kotia maakuntamatkaltaan; vähän niin kuin presidentti Halonenkin… mirriä silittämään. Varsinkin jos museoemäntä pitää ”poikaa” tiukasti sylissään. Miksi sanon tuhlaajapojaksi? Jos viina menee väärään kurkkuun, niin silloinhan väärä henkilö voi joutua putkaan!