Kansainvälisillä Raittiuspäivillä Ämmänsaaressa oli tarkoitus keskustella raittiuden ilosta ja mahtavuudesta lauantaina. Puhujia paikalle oli haalittu pitkin maailmaa, mutta osallistujia keskusteluun ei löytynyt. Jopa kutsuvieraat olivat jääneet tulematta. Ainoa raittiuspuhetta tiiviisti seurannut oli talonmies, joka keräsi vaivalla asettamansa istuintuolit tilaisuuden alkaessa pois, jotta ehtii pilkille ja saunakaljalle.
Raittius ei kiinnosta Kainuussa, eikä nähtävästi laajemminkaan ajateltuna. Kutsuvieraat olivat tutustuneet Suomussalmeen aamun kiertoajelulla, Wanhan Kalevan baarissa sai lasituopista olutta, ja sehän kiinnosti arvovaltaisia kutsuvieraita, jotka linja-autolla haettiin hotellille nukkumaan iltapäivän tietämissä. Ravintola Karvahattu ja Osulan Kievari olivat usean raittiin mielestä sellaiset paikat, jossa ei sopinut istua tyhjän panttina, karaoke, yleinen mölinä ja oman kurjuuden maksimointi onnistuivat näissä paikoissa erittäin jouhevasti.
Ämmänsaaren Raittiusseura koki pahan takaiskun – tuskinpa kansainvälisiä kokouksia pidetään enää näillä leveysasteilla. Ämmänsaaren maine on vaakalaudalla, juotettiin vielä kutsuvieraatkin, jotka eivät muista koko tapahtumasta juuri mitään, mutta hauskaa heillä oli – palaavat kuulemma kesälomalla takaisin, yksityishenkilöinä.
Kansainväliset Raittiuspäivät huokuivat tyhjyyttä Ämmänsaaressa. Kutsuvieraat innostuivat paikallisista ravintoloista siinä määrin, että Ämmänsaaren Raittiusseuran tulevaisuus on vaakalaudalla.
Merkinnät RSS-syötteenä
Päättäjät herätkää. Tässä vetonaulaa Köhäkän kupeeseen. Ei varmaan mikään tietosuoja estä ns. yksityishenkilöitä saapumasta ja varsinkaan julkaisemasta tapojaan. Kuka on muuten tuo talonmies? Ettei ole ihan oma pannu ja omat jakelukanavat? Haiskahtaa kotitekoiselta.
Kansainvälisyyttä voisi ammentaa 70-luvun Ruotsin paluumuuttajilta; miten on peräkonttiviinat ja Volvon stereot puukkoja kääntämässä velipojan lapojen välissä. Tästä tulisi helposti jäsenten väliset. Jos jäsenet ovat entisellään käsitteellisesti ruotsin vuosien jälkeen..
Kyllä sitä yritettiin ihan tosissaan osallistua. Rannalla asuu monia salmelaisia, jotka ovat raitistuneet ja halusivat sanomaa kertomaan osaltaan.
Täysi linjuri lähti Toripolliisin katveesta lauantai aamuna. No, olihan siinä monilla matkaeväitä. Moni joi eväänsä jo ennen Utajärveä. Kuskiin kohdistui ennen Puolankaa niin hirveä paine, että pakko oli etsiä käsiin se mustapartainen mies pessimistien kirkolta. Löytyihän se juippi. Monet ostivat harvinaisuutta monta lekaa mieheen. No siitä muuttuikin määränpää, kun äänekkäimmät halusivatkin sitä aitoa poronkäryä Pohjanhovista. No, osa on jo palannut retkeltä Oulun pubeihin, osa jatkaa levontonta vaellustaan ympäri Lappia. Havaintoja on Leviltä, Saariselältä, Masista (Norja) jne. Joutuipa yksi liikenneonnettomuuteenkin Pietarissa. Se kihlausilmotus sunnuntain Hesarissa ei ollut kuulemma hänen. Kyllä nykynen ihminen on sitten herkkä syttymään – vaikkei suoraan bensaa käsittelisikkään.
Voihan sitä raitistella kirkkoviinien avulla, jollei saa pontikankeittäjiä mukaan.