”Tuli lunta tai räntää, Ämmänsaaren taksi kulkee”, lukee taksikopin kyltissä, eikä taksit liiku mihinkään, kun on niin huono ajokeli.
– Mitäpä tuota suotta lähteä kallista pirssiä muutaman kympin takia sotkemaan tuonne räntäsatteeseen. Auton pesukin maksaa niin mahottomasti. Kyllä ne jaksaa nuo mummot kävelläkin vanhainkodille, eihän sinne ole matkaa ku pari kilometriä. Taksiukko kopilla toteaa ja vetää ulko-oven kiinni, ettei lämpö karkaa taksikopista.
Ämmänsaaren taksikuskeja on joskus moitittu vittumaisiksi miehiksi, joka ei pidä paikkaansa. Osa takseista kuljettaa jopa pikkujoulusta palaavia humalaisia, ihan kotioven eteen ja saattaa sisällekin asti ilman eri maksua.
Eräs ämmänsaarelainen muistelee aikaa, kun taksilla ajeltiin piikkiin, maksettiin rannekellolla, joka jätettiin kaniin ja haettiin sitten taksikopilta kun oltiin jälleen selvin päin, maksettiin taksikyyti ja rannekello oli jälleen ranteessa. Silloin taksit olivat takseja, nyt ne ovat tuomosia helevetin hyvinvointilaitoksia, joihin ei ilikiä kumpparit jalassa astuo.
Tutkimuksen mukaan Suomussalmen taksikuskit ovat keskivertoa avuliaampia ja höylimpiä verrattaessa rajan takana olevaan Kostamuksen kaupungin takseihin – yhteinen positiiviseksi luokiteltava asia löytyi, sinisestä kravaatista, joka kiristää kuin hirttonaru kaulaa sekä Mennen-merkkisestä partavedestä, joka karkottaa etupenkin matkustajan nopeasti takapenkille istumaan.