KotiSanomat

Seurahuoneen runoillassa kyyneltyivät usean kuulijan silmäkulmat, heidän kuunnellessa paikkakuntalaisten lausumia runoja, joista kipinöi ajan hengettömyys, välinpitämättömyys ja haikeus paremmasta tulevaisuudesta.

Eräs metsuri lausui kauniisti ”kun ei ole rahaa, ei ehjää moottorisahaa, en voi kohta tehdä muuta kuin yhteiskunnalle pahaa…” tai jo elämänsä parhaat päivät viettäneen herrasmiehen suusta ”elelin leveästi ja laveasti, pää sumussa sameasti, vaan tuli semmonen akka, että loppui pakastimesta lakka….”.

Illan runot kertoivat pääasiassa perinteisesti kurjuudesta ja onnettomuudesta, mutta löytyipä muutama rakkausrunokin eräältä neidolta. ”Hymyilevänä katsoin sinua, ajattelin meitä, sinun suuret hampaasi ja nenäsi koskettavat rusohuuliani, jotka venyttyvät kohti taivaallista kosken kuohuntaa ja tyvenen virran suvantoa…”

Mikäli runoillat jatkuvat Seurahuoneella, toivotaan kuulijoiden tuovan omat ”itkupaperit” tullessa, illan aikana kului kolme rullaa vessapaperia, joka aiheutti jo pientä harmia WC:ssä piipahtajilla.