6. joulukuuta
Itsenäisyyspäivä. Suomussalmi ja muu Suomi juhlii itsenäisyyttä. Veteraaneja muistetaan– mitalleja jaetaan, ollaan olevinaan kovaa jätkää, että rautakanki ei taivu.
Eilisen ryyppäilyn ja pikkujoulujen jälkeen moni kuntalainen jatkaa samassa humalassa örräämistä. Täytyyhän sitä juhlia. Laskut ehtii maksaa myöhemmin; nyt ei olla köyhiä, eikä kipeitä. ”Taidanpa käydä vetäsemässä turpaan jotakin naapuria ohi mennessään, vituttaa niin paljon”.
Poliisilla riittää töitä kunnan alueella. Mustamaija täyttyy humalaisista ja öykkäreistä alkuillasta.
Poliisiaseman kahvihuoneessa palaa pieni kynttilä – patteri sellainen, kukaan ei tiedä miksi, mutta se nyt vain palaa. Putkassakin palaa valot, asiakkaat ovat sammuneita.
Luulisi, että Itsenäisyyspäivänä ihmiset osaisivat olla ihmisiksi – mutta ei. TV:stä tulleen Tuntemattoman sotilaan jälkeen moni veteraani ja lähes veteraani vetää viimeistään päänsä täyteen ja kertoo sotajuttuja. Itkee ja juo lisää, itkee lisää ja juo lisää – näin tekevät myös veteraanien tutut ja tuttavat – kaikki itkevät – mutta miksi? Ja juovat, miksi? Onneksi huomena tämä revohka on ohi. Itsenäisyys jatkuu ja joulu lähestyy.